Sähköautoja on ollut ensimmäisen kerran markkinoilla jo 1800-luvulla, mutta ne painuivat unholaan kun Henry Ford kehitti Model T -autonsa, joka keräsi kaiken huomion puoleensa. Viime vuosien aikana sähköautot ovat pikkuhiljaa kuitenkin tehneet paluuta. Suomessa katukuvassa näkee yhä enemmän sähköautoja ja esimerkiksi Yhdysvalloissa vuoden aikana sähköautoja myydään tällä hetkellä noin parisataatuhatta, joista yli puolet myydään Kaliforniassa. Näin ollen mikäli sähköautoja haluaa nähdä enemmänkin, on Kalifornia niiden bongailemiseen mitä mainioin kohde.
Sähköauton teknologia on sen verran monimutkainen ja sen historia rönsyilevä, jonka vuoksi yhtä ainoaa keksijää on mahdoton nimetä. Tyypillisesti sähköautojen keksijästä puhuttaessa mainitaan kaksi eri henkilöä, jotka molemmat tahoillaan kehittivät kaikkien aikojen ensimmäiset sähköautot 1830-luvulla. Heistä ensimmäinen on skotlantilainen keksijä nimeltään Robert Anderson ja toinen amerikkalainen keksijä nimeltään Thomas Davenport. Uudelleenladattavan akun kehitti vuonna 1865 ranskalainen fyysikko nimeltään Gaston Plante, joka päätti korvata sähköauton varhaisemmissa malleissa käytetyt rajalliset akut uudelleenladattavilla.
Muita sähköauton kehityskaaren keskeisiä innovaatioita ovat muun muassa seuraavat:
Ranskalainen kemisti Camille Feure paranteli vuonna 1881 lyijyhappoakun rakennetta tehdäkseen sähköautoista paremmin ajettavia.- Amerikkalainen William Morrison oli ensimmäinen, joka onnistui rakentamaan onnistuneesti sähköauton Yhdysvalloissa vuonna 1891.
- Belgialainen kilpa-autoilija Camille Jenatzy rakensi sähköauton ja ajoi sillä kilpaa saavuttaen uuden nopeusennätyksen 100 km/tunti.
- Saksalainen autoinsinööri Ferdinand Porsche kehitti kaikkien aikojen ensimmäisen hybridiauton vuonna 1900.
- Thomas Edison kehitti vuonna 1907 uudenlaisen nikkeliakun, joka oli huomattavasti kestävämpi ja vähemmän vaarallisempi kuin autoissa siihen asti käytetyt lyijyhappoakut. Akun korkea hinta sai ostajat epäilemään ostoa, mutta esimerkiksi monet kuljetusyritykset ottivat sen käyttöön pitkäkestoisuuden takia.
Sähköautojen suosio jatkoi hidasta kasvuaan ja vuonna 1895 järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen kilpa-ajo, johon otti osaa kaiken kaikkiaan kuusi autoa, joista kaksi oli sähköautoja. Vuoteen 1900 mennessä New Yorkin taksiverkostoon kuului noin 60 sähköautoa ja noin kolmannes kaikista maan autoista oli sähköautoja.
Sähköautojen suosio notkahti 1900-luvun alussa
Kun Henry Ford esitteli markkinoilla Model T -autonsa vuonna 1908, tuli tästä uusi hittiauto, jollaisen kaikki halusivat itselleen. Se oli kohtuuhintainen ja laadukas bensiinillä käyvä auto, joka miellytti monia. Tämän myötä alkoi sähköautojen suosion lasku. Vuoteen 1920 tultaessa bensiinistä oli tullut jo aiempaa edullisempaa ja se oli myös helpommin saatavilla. Yhä useampi amerikkalainen tarvitsi ajoneuvon pidempien matkojen taittamiseen, eikä sähköautoilla ollut samanlaisia edellytyksiä kuin polttoaineella käyvillä autoilla. Sähkön saatavuus oli toinen ongelma, sillä etenkin maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa sen saaminen ei ollut lainkaan itsestäänselvää.
Sähköautot alkoivat jälleen kiinnostaa 1980-luvulle tultaessa
1970-luvulla öljyn hinnannousu herätti närkästystä ja monenlaisia ongelmia. Polttoaineesta oli pulaa. Monet autoyhtiöt ryhtyivät tutkimaan muita mahdollisuuksia ja suunnittelemaan kustannustehokkaampia vaihtoehtoja. Sähköautot nousivat pinnalle, vaikka niitä ei alettukaan kehittämään kunnes vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.
Toyota Prius, joka kehitettiin Japanissa vuonna 1997, oli maailman ensimmäinen massatuotantoon tarkoitettu hybridiauto. Se tuli maailmanlaajuisesti saataville vuonna 2000. Yhdysvalloissa julkaistiin samoihin aikoihin myös Honda Insight, joka oli niin ikään hybridimalli.
Nykyään lähes jokaisella autonvalmistajalla on olemassa tai on kehitteillä hybridimalli ja sähköautot ovat jälleen suositumpia kuin koskaan 1900- tai 2000-luvulla.